Huhtikuu oli ja meni, vappu oli ja meni, äitienpäivä oli ja meni...toukokuu on päässyt hiukan kuin salavihkaa yllättämään. Aikasyöppönä ovat toimineet hyvin tehokkaasti niin sisustusopinnot, viherrakentamisen asiakasprojekti kuin tietenkin ihan normaali arki lasten kanssa. Ja nyt ollaankin siis jo ihan tukevasti toukokuun puolella.
Vappua vietettiin itäisessä Suomenmaassa, Pielisen rannalla isäni luona. Maisemat siellä ovat mitä mahtavimmat, niin paisteella kuin sumuisempanakin päivänä. Mikäpä oli vappuriemusta nauttiessa, kun ruokapöydästä avautuu tällainen maisema!
Paluu arkeen ja Espooseen toi mukanaan uuden haasteen: viherrakentamisen asiakasprojektimme alkoi ja muu tiimi oli ansioituneesti jo saanut projektin alkuun minun huidellessani viikon idässä sisustusopinnoissani. Tästä asiakasprojektista kirjoittelen homman edistyessä vielä lisää tarkemmin, nyt voin vain todeta että pienikin voi olla kinkkistä. Kohteemme on saneerauskohde, jossa kasvialtaaseen rakennetaan uutta muuria ja uusitaan kasvillisuus, mutta kaikenlaista ekstrahaastetta on matkalla tullut vastaan ja pitkä pinna on venynyt entisestään. Perjantaina työmaalla oli myös pikkuapulainen ihmettelemässä etanan elämää.
Omalle pihalle sain vihdoin leviteltyä proosallisesti ehtaa kanankakkaa ja mitenkäs muulloin kuin äitienpäivää edeltävänä iltana... Pyydän nöyrimmin aneeksi, jos naapurimme joutuivat kärsimään äititenpäivänä lannoitten sivuvaikutuksista. En vaan taas tullut ajatelleeksi, ennen kuin sitten kun homma oli jo tehty. Näin aina välillä käy ja tekevälle sattuu. Jos ei mitään tekisi, niin eipä sitä sattuisikaan.. Pihalla kaikki kasvit alkavat olla lähtölaukausta vaille valmiit kesään. Aurinko, voisitko vähän ahkerammin meitä helliä? Haluaisin niin nopsaan kukoistavan puutarhan taas mieltäni sulostuttamaan.
Äitienpäivänä tein visiitin Somerolle ädin luo ja hain siellä kellarissa sekä lasiverannalla talvehtimassa olleet pelargoniat, daalian juurakot sekä gladioluksen mukulat kotiin. Saa nähdä mitä noista vielä lähtee. Gladiolukset olivat pukanneet komeat valkoiset varret kellarin pimeydessä, viime kesänä siemenestä kasvattamistani pelargonioista varmuudella kaksi on hengissä ja daaliat - no, ne nyt näyttävät aina yhtä epäilyttäviltä. Mutta yrittänyttä ei laiteta - katsotaan josko niistä vielä iloa olisi tällekin kesälle.
Ja hei, ihanat kirsikat kukkivat! Milloin, oi milloin, oma pari vuotta sitten istutettu kirsikkapuuni saavuttaa tuollaisen ihanan kukkasateen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti