Olipa kerran iltapäivä, kun tulin työmaalta, hain lapset tullessani, aurinko paistoi ja hellettä piisasi. Ajattelin hetken istahtaa terassilla auringonpaisteessa ja kerrankin vain olla. Tekemättä mitään muuta kuin laiskotella hetken auringossa. Otin lasin vichyvettä mukaani. Istuskelin, pikkuneiti nautti olostaan ja omasta juomastaan pienessä pöydässään vieressäni. Otin toisen lasin vettä, jotta voisin istua vielä hetken paikallani.... ja ei, kun ei. En vaan osaa istua aloillani tekemättä mitään. Nokkoset. Niitä löytyy paristakin kohtaa pihan laitamilta rehottamasta. Sakset. Kumikäsineet. Iiiso kulho.
Naks, naks, naks, naks.
Pian on kulho täynnä ja keittiöön. Keittokirja: löytyisiköhän sieltä joku resepti? Josta nyt saisi suurinpiirtein mitat ja ohjeet mistä lähteä liikkeelle, täsmälleen reseptin mukaanhan osaan hyvin harvoin tehdä. Kyllä, löytyi.
Ryöppää nokkoset ja silppua. Melko normi lettutaikina ilman sokeria. ja tietysti oikea valurautapannu ja ehtaa meijerivoita. Pikkuapulainenkin löytyi avuksi taikinan sekoitukseen ja maistiaisia kinuamaan taikinasta.
Lopputulos oli herkullinen, maistui mukisematta jopa poikasellekin. Hänen mielestään äiti tarjosi homeisia lettuja, se oli hyvin vitsikästä mielestään. Kahden letun jälkeen paljastin mikä tuon "homeen" alkuperä oli, mutta nokkoset letussa eivät tuntuneet hetkauttavan.
Omaksi iltapalakseni pyöräytin vielä avocadopirtelön, joten melko vihreissä merkeissä meni tämä ilta eväiden osalta. Pirtelö ei ehtinyt kuvaan, kun livahti niin nopeasti ääntä kohti, mutta joku kerta postailen senkin tänne. Tämän herkun kohdalla nimittäin ulkonäkö pettää, vihreä velli on mitä lempeintä pikaherkkua.
Eikun vihulaispuskiin sieltä, herkut odottavat hakijaansa!
PS. Kiitos Riitta M. innoituksesta nokkosmetsälle!
Ja tämän voisi lisätä sinne "En ole ikinä ennen"- osastolle :) Eka kertaa itse valmistin nokkosista yhtään mitään, mutta helppoahan tuo oli, kun taas vaan ryhtyi.
VastaaPoista