Kylläpä osasi tänä vuonna kesä odotuttaa itseään, ainakin täällä Espoon kulmilla. Sateisen ja harmaan muka-kesän aikana ei ole innostanut juuri puutarhassakaan hääriä, mutta jopa nyt on yhtä toista: helle hellii, aurinko kilottaa ja kasvit kasvavat kohtisten! Tosin Suomenlahden eteläisemmätä puolelta tuodut tomaatinsiemenet ja niistä kasvatetut taimet eivät vieläkään oikein ota kasvaaksen - ehkä ne vain vaatisivat sen hivenen lämpimämmän ilmaston tai kasvihuoneen..
Sen verran olen puutarhassa hipsinyt, että olen kuvannut talteen ne
kauneimmat hetket, mutta jospa tämä lämmennyt ilmanala vihdoin saisi
vähitelen suunnitelmia todeksi. Ensimmäinen to do-listan projekti on
opiskelijabudjetin sohva terassille, mistäpä muusta kuin kuormalavoista.
Eilisen projekti oli lavojen hilaaminen metsikön reunasta ja pesu,
kalusteöljynkin sain hankittua. Nyt lavat on ainakin osittain mittaan
sahattuna odottelemassa seuraavaa etappia.
Pionit, ylväät alkukesän kuningattaret kukkivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa runsaammin. Kaksi vanhinta taitaa ola istutettu kolme tai neljä vuotta sitten, nuoremmat eivät vielä tosin jaksaneet niin runsaina ryöpytäkään. Keskellä sinivioletti loistosalvia, jonka kasvatin toissa keväänä siemenestä itse. Kiitollinen kasvi etelä-länsipihallamme ja taitaa pitää huolen itse sitä, että kylväytyy uudelleen ja uudelleen ja kasvusto tiivistyy lainehtivaksi mereksi. Vasemmalla huumaavaa tuoksuaan levittävä jasmike, joka tänä vuonna kukkii valkoisena pumpulipilvenä. Kertakaikkiaan hurmaava! Harmittelen vain, että se tuli istutettua liian kauas oleskelualueesta. Jasmike tuoksuineen ansaitsisi paikan terassin kulmalta, jossa sen tuoksusta saisi nauttia joka kerta ulkona pistäytyessään.
Kiven kolosta pilkottaa mirrinminttu, josta sain äidiltä pistokkaan viime kesänä. En ole juurikaan sinisen ystävä ja pähkäilinkin mihin tuon istutan riittävän piiloisaan paikkaan. Tuollahan tuo on juuri kotonaan. Täyttää yhden muutoin epäsiistin paikan, johon kertyy kaikkea risun pätkää ja lehtiroskaa, kurkotellen sieltä pienesti latvuksiaan. Tytär tykkää siitä ja käy ihailemassa sitä aina kivillä kiipeillessään.
Alku kesään mahtui myös pikaretki Milanoon, siitä varmasti kirjoittelen vähän pidemmin jahka taas ehdin. Tässä kuitenkin pieni ajatus ja kurkistus sinne suunnalle. Matkan makujen innoittamana kokeilin ensimmäistä kertaa eläessäni valmistaa kohokasta ja hyväähän siitä tuli. Sienikohokas herkkusienistä, ehkä seuraavan kerran kokeilen jotain hiukan aromikkaampia sieniä, mutta uudelleen teen tuota varmasti! Resepti, jota mukaillen valmistin herkun löytyy täältä.
Kesä. Do I need to say more?
