perjantai 25. huhtikuuta 2014

Oi ihana huhtikuu!


Pääsiäinen tuli, oli ja meni. Ihanaa pihapuuhastelua mahtui pyhiin ja mahtavaa auringon hehkua. Uskomattoman lämmintä! Sain pihan lähes haravoitua ja perennapenkeistä vihdoin leikattua edelliskesäiset varret pois. Tulihan heti siistimpää! Puuhaillessani bongasin ensimmäiset valkovuokot, ensimmäisen ihanan keveän keltaisen sitruunaperhosen ja huippuna vielä leppäkertunkin! Leppäkertulla ei ollut kyllä talvikankeudesta jälkeäkään, sen verran vikkelästi livahti ruohonkorsien sekaan takaisin piiloon, että epäilin omia silmiänikin, jotta tuliko vain kuviteltua.. Mutta siellä se vilahti, yksi pieni paloautonpunainen leppäkerttunen, uskokaa vain!




 Raparperitkin alkavat jo kurkistella maanpinnalle. Joko ne näin aikaisin tapaa aurinkoa kohti kurkotella normaalisti?

  Syreenikin oli jo silmunsa avannut pääsiäisenä, alla tämän päiväinen "silmuindeksi" eroa neljä päivää ja kasvuvauhti on melkoinen.



 Maksaruoho on jo hyvässä kasvussa. En ole ennen perustanut maksaruohoista juurikaan, mutta pari kesää sitten istutin paahteiseen etelärinteeseen pari kappaletta ja ihan kivojahan ne ovatkin ja ennen kaikkea kiitollisia kasvatettavia - eivät juuri huomiota kaipaa. Helmililjat ja tulppaanitkin jo kurkkaavat maasta - aikaista on, toivottavasti ei enää tule mitään yllättäviä yöpakkasia, jotta kasvit eivät täysin palellu.

Se elämäni ensimmäinen lammaspaistikin on nyt paistettu ja maistettu - kokeileva keittiö sai jopa kehuja! Lammasta en ole kovinkaan montaa kertaa edes syönyt, mutta tällä kokemuksella voin lammasta tehdä uudelleenkin. Tosin valitsen sitten pataan karitsaa ja pienemmän kimpaleen. 2,2 kiloisesta riitti syötävää isommallekin porukalle ja vielä jäi jämäpäivällekin evästä.


Siinä mötköttelee, valmiina uuniin.

 Ja grillikausikin päästiin avaamaan. Lohta, parsaa pekonissa, hollandaisekastike - pussista.. Mutta hyvää oli!

Tänään pääsivät hentoiset tomaatintaimeni ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Sain ne pari päivää sitten koulittua suurempiin ruukkuihin ja yhteensä siellä on nyt 36 tomaatin alkua kesää kohti kurkottelemassa. Voi siis olla, että jokunen täytyy lahjoittaa uusiin koteihin kesän korvalla: huikea reilun kolmen neliön laatikkopuutarhani ei näitä kaikkia ehkä elätä... 


Neiti neljä vee pääsi puutarhahommiin äidin kanssa. Voi sitä hartautta, millä joka ikinen taimi kasteltiinkaan!


Mutta nyt, nyt täytyy kirmata pelastamaan ne taimet sisään tuolta terassilta, kun nyt vielä muistan.. Kuulumisiin!

PS: Pakko lisätä.. arvannette mitkä tomaatin taimet puutarha-apulaiseni varasi omikseen?

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantain "maltti on valttia" - osuus

Pitkäperjantai lienee hyvä päivä testata ruokaa, joka vaatii valmistuakseen enemmän aikaa kuin taitoa. Alun perin suunnitelmissani oli paistaa elämäni ensimmäinen lammaspaisti, mutta viime tingan ihmisenä tulin vasta samana päivänä tarkistaneeksi marinointiohjeita ja suunnitelma kariutui: marinointiaika vähintään vuorokausi, joten suunnitelma B käyttöön. Possun kassler pääsi siis pötköttelemään mausteseokseen ja sen jälkeen uuniin määrättömäksi ajaksi.

Neljä ja puoli tuntia ja voilá: mehevä, rehevä nyhtöpossu oli edessämme valmiina parempiin suihin. Italialaiseen illallisaikaan - mikä ei tässä talossa ole lainkaan yllätys - possu pääsi arvioitavaksi ja tuomio oli se, että eväs oli toiseksi paras kyökissäni valmistunut heti sisäfilepihvien jälkeen. Jess, tätä siis valmistetaan uudelleenkin. Kyytipoikana meni coleslaw ja lohkoperunat ja ähky oli taattu.


Ohjeena possuun käytin hiukan soveltaen tätä: http://blogit.iltasanomat.fi/kokoliha-karhunen/2014/03/07/sikajuhlien-viimeinen-era-nyhtopossua-lavasta/ 


Pihamaalla kevät edistyy sen verran, että krookukset kukkivat ja niistä jo puolet meni pupujussien makoisiin suihin. Tuhotyön huomattuani kävin ripottelemassa kukkanuppujen päälle chilijauhetta, jännityksellä odottaen maistuvatko kukat pupuille entistä paremmin valmiiksi maustettuina vai jäävätkö rauhaan. Ainakin toistaiseksi näyttäisi siltä, että puput ovat samoilla linjoilla kuin minäkin ja jättävät tuliset mausteet mieluummin väliin. Saa nähdä koittaako se aamu, kun kukkaset ovat löytäneet tiensä parempiin suihin, kuten viime keväänä.

Aurinkoa päiviinne!