Kesä. Kesä. Kesä.

Kesä on nyt ihan oikeasti täällä. Tässä ja nyt. Voi kun olisikin aina, mutta  näillä leveysasteilla täytyy ottaa irti se minkä saa ja mitä tarjoillaan.

Kesän alkuun pääsin pienelle irtiotolle ystävien kanssa mökkeilemään. Irtiotto olikin tarpeen tiiviin opiskelutalven ja -kevään loppuun. Ystävien seura, puusauna järvenrannalla, mitään tekemätön hiljaisuus.. Ja ehkä taisi siellä pari musiikillista iloitteluakin olla mukana. Ihanat aurinkoiset aamut ja aamiainen ulkosalla. Kedonkukat ja pörriäiset. Kesäyö. Sitä en olekaan vuosiin ihaillut jalkapatikassa puolen yön jälkeen. Kaunista. Pitäisi useammin lähteä ihan asiakseen kuvaamaan öiseen aikaan, luonto tarjoilee kauneuttaan niin hienovaraisesti auringon jo laskeuduttua.

Puutarhassa kärhö kukkii vuolaasti siroin valkoisin kukkasineen ja huima reilun kolmen neliön laatikkokasvimaani alkaa pukata siemenistä näkyviäkin tuloksia maan pinnalle. Kesäkurpitsat on kylvetty viime vuotisten keltaisten kesäkurpitsoiden siemenistä, jotka otin syksyllä talteen. Nauris on kaskinaurista ('Enon kanta', Brassica rapa rapifera), jonka siemenet ostin Oma Piha 2014-messuilta Hyötykasviyhdistyksen osastolta. Nauriskokeiluni on ensimmäinen laatuaan, saa nähdä mitä siitä tulee..

Puutarha on nyt kyllä aivan hunningolla, rikkaruohot repsottavat ja suunnitelmat odottavat toteuttajaa. Prioriteettina on ollut saada kouluhommat sille mallille, että saisin kevään projektit pulkkaan ja pääsisin käsiksi kesäksi ahnehtimiini projekteihin. No, kevät hommat ovat nyt melko lailla kunnossa ja nyt voi huoahtaa, että selvisin! 

Rantakausi on korkattu! Pikkumiehiä eivät meren viileät aallot säikyttäneet, mutta minuahan ei sinne vielä saa.. Vaikka talvisaikaan uinkin avannossa, niin kesäveden täytyy olla kuitenkin lämmintä. Viimeisin merkintä luonnonvesissä uinnista on uuden vuoden tienoilta Jerisjärjestä, ja taitaa se hetken vielä pysyäkin tuoreimpana..

Keittiössä tavataan ja italialaisia erikoismaalauksia

Viimeinen reilu viikko on taas ollut melko "kylmää kyytiä" : kevään viimeiset kontaktipäivät Kareliassa Joensuussa, koulupalautuksia, maalauskoulun assisteeraamista, grilliherkkuja...

Viimeisellä kontaktiviikolla olikin useampi esittely kevään projekteista: ekologisen messuosaston suunnittelma, keittiökalustesuunnitelmia puusepänverstaalle ja omalla kohdallani bonuksena vielä etukäteen suoritettavaksi ahmimani yritysyhteistyöprojektin alkuesittely.. Iloisena yllätyksenä todettakoon se, että vaikkakin omat keittiösuunnitelmat olivat vielä edelleen keskeneräiset, puuseppä tuntui ainakin yhdestä keittiökalustemallistani pitävän. Saas nähdä päästäänkö sen kanssa jopa konkreettisesti eteenpäin, pitäkää peukkuja!

Itäisen Suomen reissulta piti hommata perinteisesti edukkaat kesäkukan taimet isän luottotaimistolta. Paavo Otronen Lieksan Kylänlahdessa on toiminut ilmeisesti vuosikymmenet isäni pihan kukittajana ja nyt hain minäkin ainakin kolmatta kertaa taimet omalle pihalleni Paavolta. Sieltä löytyi mukaan ainakin revonhäntiä, lumihiutaletta,pelargoniaa, tsinniaa, kesäneilikkaa ja kurkut kasvimaalle.

Puutarhassa pionin nuput pullistelevat ja ehkä kirsikastakin tänä vuonna jo saadaan pienen pieni sato? Kärhö on aloittanut loistavan kukintansa ja sehän jaksaa kukkia jopa lokakuulle, jos hyvin käy. Mansikatkin jo kukkaa pukkaavat, niitä ei ole kuin muutama taimi kasvilaatikoiden kyljessä, mutta saavatpa lapsen jokusen punakylkisen herkun omin sormin poimia kesän mittaan.

Ystäväperhe kävi vierailulla ja kesän alkuun grillattiin kanavartaita, jotka saivat kyytipojakseen tsatsikia, vihersalaattia ja lohkoperunoita. Vartaita varten olin jopa kaivanut lehdestä ohjeen, jonka mukaan marinoisin lihat. Puolivälissä lihoja marinadiin latoessani hoksasin, että en sitten taaskaan muistanut pöydällä avoinna lojunutta lehteä ohjeineen, vaan olin vaan alkanut säveltämään marinadia siitä mitä käteen sattui. Näin siinä aina käy.. ja vaikka sen ohjeen mukaan alunperin alkaisikin tekemään, niin jotain osaa tulee tuunattua. Tällä kertaa marinadiin pääsi oliiviöljyä, balsamicoa, ruoho- ja valkosipulia, basilikaa ja hunajaa, suolan ja mustapippurin lisäksi luonnollisesti. Alkuperäisessä ohjeessa olisi ollut tomaattipyreetä ja jotain muuta mukavaa.. No, ensi kerralla sitten.

 

Maanantain ja tiistain auttelin työharjoittelun merkeissä erikoismaalari, sisustusarkkitehti Sonja Hukkasta italialaisten erikoismaalausten kurssin parissa.Kurssilaiset valmistivat huikean hienoja pintoja taitavan Sonjan ohjauksessa, ja kyllä omatkin suunnitelmat kotiseinien suhteen taisivat kääntyä aiemmin suunnittelemieni Tunto struktuurimaalien sijaan noihin ihaniin Belle Artin maahantuomiin tuotteisiin. Olin kuvitellut kaikkien noiden ihanien pintojen loihtimisen olevan hyvinkin hankalaa - mutta osa pinnoista valmistuu kuin taikasauvaa heilauttaen, lähes itsestään! Aivan superherkulliset värikartat ja se pinnan tuntu - samettisen pehmeää, kiven kiiltävää ja aivan omaa luokkaansa. Sormet syyhyävät päästä hommiin! Mutta kaikki ajallaan.. nyt taitaa olla enemmän ulkohommien sesonki jokusen kuukauden ajan. Mutta värikarttojahan voi selailla aina...