Viime viikko oli varsin reipashenkinen: reilut 30 tuntia lapion varressa ja kiviä kannellen asiakastyömaalla, illat kouluprojekteja koneella - silloin kun nyt äideillä on "omaa aikaa", eli klo 21 jälkeen - muutama juoksulenkki, näin päällimmäiset mainitakseni..
Asiakasprojektin tiimoilta olen päässyt kokemaan useitakin "en oo ikinä ennen"-hetkiä: tällä viikolla niihin kuuluivat pakettiauto plus peräkärry- yhdistelmän ajaminen ja etusormen liiskaaminen mojovasti kumivarasan alle. Pakettiauto ja kaikki muutkin autot selvisivät liikenteessä kolhuitta, mutta etusormi sai sellaisen tällin, etä mustaksihan se muuttui. Saapa nähdä onko alkukesän kestoväri kynnessä sini-mustan kirjava.. Laskin myös, että kannamme ja siirtelemme työmaallamme suurinpiirtein 10 tonnia kiviä, hiekkaa, multaa ja muuta maa-ainesta paikasta toiseen ja ehkä kolmanteenkin. Neljän hengen tiimissä se tarkoittaa keskimäärin 2500 kg per nenu. Ei ole tarvinnut harkita kuntosalia päivien päätteeksi, voitte uskoa.
Kaffepaussi ja toscakakku ovat aina paikallaan, erityisen hyvää auringossa nurtsilla.
Kävin katsastamassa myös Espoon WeeGee-museolla koulumme kevätnäyttelyyn osallistuneet Pöllö-betonikivet ja kukkalaatikot.
Lauantaina alkoi jo tuntua kesäiseltä, aurinko helli lenkkipolulla makeasti ja sitruunaperhonen liihotteli matkassani, kuin hyvää kesää toivottaen. Mutta sunnuntai räjäytti potin: ihana lämpö ja valo jo heti aamusta ja ensimmäiset aamukaffet terassilla! Huhkin voikukkia nyhtäen lähes kaksi tuntia, saaliina kaksi kottikärryllistä tuota keltaista jokavuotista ystäväämme. Hankin viime kesänä hommaan erityisesti suunnitellun työkalun, voikukkaraudan, ja sen kanssa kitkentä on jopa koukuttavaa.. Tuolla, tuolla, vielä tuollakin!
Leppäkerttukin oli kömpinyt koloistaan ja ta-daa: kirsikkapuuni on puhjennut kukkaan! Pienihän se on, mutta kaunis! Kirsikkana viikon päätteeksi: tähtisilmäni ja tähkälaventelini - valmiina terassille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti