Pitkäperjantain "maltti on valttia" - osuus

Pitkäperjantai lienee hyvä päivä testata ruokaa, joka vaatii valmistuakseen enemmän aikaa kuin taitoa. Alun perin suunnitelmissani oli paistaa elämäni ensimmäinen lammaspaisti, mutta viime tingan ihmisenä tulin vasta samana päivänä tarkistaneeksi marinointiohjeita ja suunnitelma kariutui: marinointiaika vähintään vuorokausi, joten suunnitelma B käyttöön. Possun kassler pääsi siis pötköttelemään mausteseokseen ja sen jälkeen uuniin määrättömäksi ajaksi.

Neljä ja puoli tuntia ja voilá: mehevä, rehevä nyhtöpossu oli edessämme valmiina parempiin suihin. Italialaiseen illallisaikaan - mikä ei tässä talossa ole lainkaan yllätys - possu pääsi arvioitavaksi ja tuomio oli se, että eväs oli toiseksi paras kyökissäni valmistunut heti sisäfilepihvien jälkeen. Jess, tätä siis valmistetaan uudelleenkin. Kyytipoikana meni coleslaw ja lohkoperunat ja ähky oli taattu.

Ohjeena possuun käytin hiukan soveltaen tätä: http://blogit.iltasanomat.fi/kokoliha-karhunen/2014/03/07/sikajuhlien-viimeinen-era-nyhtopossua-lavasta/ 

Pihamaalla kevät edistyy sen verran, että krookukset kukkivat ja niistä jo puolet meni pupujussien makoisiin suihin. Tuhotyön huomattuani kävin ripottelemassa kukkanuppujen päälle chilijauhetta, jännityksellä odottaen maistuvatko kukat pupuille entistä paremmin valmiiksi maustettuina vai jäävätkö rauhaan. Ainakin toistaiseksi näyttäisi siltä, että puput ovat samoilla linjoilla kuin minäkin ja jättävät tuliset mausteet mieluummin väliin. Saa nähdä koittaako se aamu, kun kukkaset ovat löytäneet tiensä parempiin suihin, kuten viime keväänä.

Aurinkoa päiviinne!